Matkakertomus 31.7.-14.8. 2015 - 6. matkapäivä

Koiranelämää Bulgariassa

Kavarnassa kuten Bulgarian kaupungeissa ja kylissä aina, katukoiria on paljon. Ne suosivat samoja paikkoja kuin ihmisetkin ja ravintoloiden, hotellien, torien ja yleensäkin ruoantuoksuisten liikepaikkojen kulmilta löytää ainakin yhden.

Leipomokoirat

Tämä harvinaisen luottavainen koira päivysti leipomon myymälän terassilla kolme muuta koiraa kaverinaan. 

Samoin isommat kadunvarsien jäteastiat ovat joidenkin koirien elinkeino ja ”tulonlähde”. Ne eivät pääse tonkimaan itse astiaa mutta ilmeisesti ihmisiltä putoaa jotain ruoantähteitä roskapusseistaan. Mitä huonokuntoisempi ja vanhempi koira, sen huonommalle ja syrjäisemmälle paikalle se joutuu väistymään, syrjäkujan roskis ilmeisesti kaikkein huonoimpana.

Voi poloista

Huono liikepaikka. Tätäkään koiraparkaa ei ole ruokittu kunnolla ja harjattu varmaan koskaan ja kyllähän se näkyy. Rähjäisen ulkokuoren alla asuu kuitenkin kiltti ja hyväsydäminen koira, joka on kaikkein vähiten syypää kurjaan tilaansa.

Jokaisella koiralla tai pikkulaumalla on oma vakituinen elinpiirinsä, jossa ne yrittävät selviytyä päivästä toiseen ihmisten armoilla. Jotkut harvat koirat lähtevät Kavarnan tarhalta omille salaperäisille retkilleen palatakseen myöhemmin. Juoksuajasta ei ole kyse, sillä sitä tarhan koirilla ei ole.

Hyvin satunnaisesti tarhalle tulee uusi koira omia aikojaan nälän ajamana. On arvoitus, miten tämäkin on mahdollista, sillä toisen lauman reviirin tai yksittäisen koiran elinpiirin loukkaaminen on koirille hengenvaarallista. Kyse voi olla juuri tuosta: vaelteleva koira ei kuulu mihinkään ”toiseen laumaan” läheiseltä reviiriltä, jonka koirat aina tunnetaan hajumerkeistään, ja yksittäinen tuntematon koira saa kulkea ohi tai hyväksytään ja otetaan vahvistamaan omaa laumaa. Näinhän tapahtuu ainakin susien parissa.

Paikalliset eivät ruoki katukoiria

Vilkas leipomon myymälä terasseineen näkyy elättävän kolme-neljä koiraa. Hotellien edessä on koira tai pari. Vieraat koirat ajetaan pois jopa satojen metrien päähän sotkemasta bisneksiä.

"Mitä tuo ukko aikoo?"

Tämä poika asustelee Kavarnan keskusaukiolla ja tarkkailee sieltä tilanteen kehittymistä.

Lupaavan asiakkaan ilmestyessä koirat hankkiutuvat hiljalleen esiin piilopaikoistaan pensasaitojen alta ja ryhtyvät seuraamaan metrien päästä odottavasti mutta ei lainkaan tungettelevasti tai näkyvästi kerjäten. Lahjoittaminen on siis tehty koirien puolesta hyvin vapaaehtoiseksi.

Kunhan tässä katselen

"Kunhan tässä katselen. Jos jotain jää yli, mikseipä sitä maistaisi. Mutta syökää te nyt vaan kaikessa rauhassa."  Tämä papparainen on uusi tulokas torilla. Viime vuonna tori oli nuorempien ja vahvempien koirien hallussa. Niitä yksilöitä ei ole näkynyt missään päin Kavarnaa.

Mitä enemmän kiinnität huomiotasi koiriin sitä enemmän sinua katsoa napitetaan takaisin. Lopputulos on koirille tässä vaiheessa selvä: jos et ole täysin sydämetön, annat koirille jotain. Hyvä tapa tietenkin vaatii, ettei koiria ruokita muiden asiakkaiden joukkoon, vaan syrjemmälle.

Bulgarialaiset eivät näytä antavan katukoirille mitään ja koirien arkuudesta päätellen – useimmat ovat hyvin arkoja – niitä on vain häädetty etäämmälle huutelemalla ja paikallisen tapaan suhauttelema vihaisenkuuloisesti ”Tshiih, tshiih!” Kaduilla kerjäävät pennut ovat poikkeus. Niille annetaan ruokaa ja makupaloja kunnes ne aikuistuvat ja jäävät oman onnensa nojaan.

Rotukoiria katukoirissa ei ole. Kavarnan tarhalle tuodut muutamat rotukoirat ovat karkureita tai kodeista pelastettuja tai tuotuja. Kuitenkaan roturekistereihin hyväksyttyjä rotuja ei kaduilla näy. Eikä juuri taluttimissakaan, sillä mitään koiranulkoiluttajia bulgarialaiset eivät ole vähimmässäkään määrin ellei mukaan lasketa sitä, että koirat heitetään ulos kadulle tai jätetään metriseen liekaan vuosiksi.

Mutta kaduilla on kehittynyt jo lähes oma rotunsa, jossa lienee jo takaisinjalostumista kantamuotoonsa suteen. Asiasta on kirjoitettu Teppo-koiran yhteydessä.

Tepponen

Yksi leipomon koirista. Tässä on yksi Kavarnan katukoirien arkkityypeistä, niin sanoakseni. Hoikka ja lähes neliömäinen runko, pitkät jalat, kiilanmuotoinen pää ja suippo kuono, arka käytös ja suden katse. Tätä "rotua" on vaikea kuvitella kotikoiraksi katuelämän jälkeen. Tämäkin yksilö muistuttaa paljon puolivilliä intianpaariakoiraa.

Kuten kerrottua, katukoirat ovat enimmäkseen arkoja, aina hyvin kiltinoloisia ja sääliäherättäviä, eikä niistä ole kenellekään haittaa. Jos kadulla vastaasi tulee lauma humalaisia turisteja ja toisella puolen katua loikoilee kolme koiraa, on turvallisempaa vaihtaa sinne koirien puolelle jos niin katsot.

Vaeltavia koiralaumoja ei ole

Paitsi vihaisia koiria myöskään vaeltelevia koiralaumoja ei ole, kuten suomalaisissa maalaiskylissä aikoinaan. Teollisuuslaitosten vahtikoiria kannattaa tietenkin välttää. Ne eivät ole mitään koulutettuja vartijoita siinä mielessä kuin Suomessa asian ymmärrämme, vaan lauma monirotuisia koiria, joita ruokitaan aidan sisälle, jotta ne pysyisivät alueella ja hälyttävät öisistä liikkujista.

Taidankin tästä lähteä

Tämä tyttö elää niin ikään keskusaukiolla ja hiipi karkuun saman tien, kun lähestyin sitä.

Esimerkiksi Kavarnan tarhan vieressä on paikallisen suurtilan viljavarasto. Sen omistaja ei anna Aleksinin ruokkia vahtikoiria iltaisin, jotta ne eivät nukkuisi yöllä.

Kyse voi olla myös siitä, ettei omistaja halua koiriensa käyvän liian luottavaisiksi. Jostakin syystä koiria ei ole saanut edes steriloida ilmaiseksikaan. Kenties omistaja haluaa varmistaa pentutuotannon omasta takaa. Kuitenkaan bulgarialaisten erilaisista vaikuttimista koiriensa suhteen ei ota selvää, mutta kuten mekin, he tietävät tarkalleen, miten asioiden tulee olla. Esimerkiksi miksi koiria pitää lyödä ja reuhuuttaa ilman näkyvää syytä tai missä kohtaa nauraa, kun auto ajaa koiran hännän yli.

Esimerkin voimalla

Yhdistyksellä on siis myös kasvatustehtävä. Kaikki voi tapahtua vain esimerkin kautta ja vuosien kuluessa. Kenties jonain päivänä paikalliset ryhtyvät näkemään jonkin muunkin kuin käyttö-, viihde- tai rahallisen arvon koirilleen.

Myös yhdistyksen toiminnan motiiveista olisi voitava kertoa suoraan paikallisväestölle. Omasta puolestani en ole lainkaan varma, että kaikki tai monikaan tietää, mitä me täällä teemme ja miksi. Aleksinin -tilan isännän – on hyvin vaikea sitä kertoa, sillä bulgarialaisten näkökulmasta on järjetöntä pitää koiria tarhallaan eläinrakkaudesta ja jos Aleksin yrittäisi sitä selittää, häntä pidettäisiin omituisena tai valehtelijana. Se olisi vaarallista, sillä bulgariassa kaikki asiat kulkevat ihmisten kautta ja oma katu-uskottavuus tulee säilyttää. Silloin kun Aleksinilla oli lehmiä, koirista piti olla täysin vaiti, sillä niiden olisi uskottu jollain ihmetempulla likaavan myytävän maidon.

Näin ollen en lainkaan yllättyisi, jos joku paikallinen uskoisi, että olemme valitsemassa koe-eläimiä kosmetiikkateollisuuteen tai viemme koiria Suomeen myytäviksi ja lyömme rahoiksi bulgarialaisten koirilla ja köyhyydellä. Sitä lienee tapahtunut tai ainakin yritetty, sillä Aleksinilta on kertomansa mukaan haluttu ostaa miinanpolkijoita Israelin hiekkarannoille. Israelilaiset, jota käyttäytyvät täälläkin hyvin pelokkaasti ja liikkuvat joskus henkivartijat mukanaan terroristien pelossa, nimittäin haluavat varmistua, että uimarantojaan ei ole yöaikaan miinoitettu mereltä käsin tutkalle näkymättömillä kumiveneillä liikkuen.

Koiratyö täällä vaatiikin paikallistuntemusta enemmän kuin tämän kirjoittajalla on. Mutta se on jo hyvin selvää, että mikään sellainen suoraviivainen toiminta ja valistustyö, joka olisi Suomessa mahdollista, ei täällä onnistu, sillä kadunmiesten asenne koiria ja kaikkia edes puolivirallisia tahoja kohtaan on yhtä varautunut. Niinpä kaikki hyvät ideat, joita minullakin vain Suomesta katsoen on ollut, ovat kadonneet yksi kerrallaan.

Uusi alku

Toisen leipomoliikkeen vakikoira ja Aleksinin tytär Anastasia. Tällä tytöllä ei ole mitään ennakkoluuloja - vielä, mutta omaksuunee ne vaikka sitten sosiaalisesta paineesta. Koirat eivät ole mikään "juttu" bulgarialaisten parissa. Hevosia sen sijaan sopii taputella ja halailla aikamiestenkin. 

Parhaat työkalut täällä ovat tietty idealismi ja kärsivällisyys sekä esimerkin voima. Keski-ikään ehtinyt sukupolvi on jo paljoudessa menetetty, joten kaikelle avoimet lapset ja nuoret olisivat ainoa ja samalla otollisin kohde. Kenties keksimme yhdessä sopivan tavan tähänkin työhön?

Ajankohtaista

Eläinten viikon tapahtuma 2017

Olemme mukana lauantaina 7.10.2017 eläinten viikon tapahtumassa Turun Skanssissa kello kymmenestä ...


Syksyn yhteistilaus-kampanja on päättynyt

Syksyn yhteistilaus-kampanjan tuotto hienot 736 euroa! Kiitos kaikille lahjoittajille. Näin te ...


Bradatko etsii ikiomaa kotia Suomessa

Bradatko, sai kodin kotihoitajansa luota! Uros, syntynyt n. 2015 kesällä Katso kotihoitajan pitämää ...


Ruska etsii uutta kotia Suomessa

Ruska, sai uuden kodin Narttu, syntynyt 2009, erityisadoptio Kodinvaihtaja, joka etsii uutta kotia ...


Pihakirppis Ylöjärvellä 29.7.2017 klo 12:00 alkaen

Tervetuloa kirppistelemään ja viettämään mukavaa kesäpäivää hyväntekeväisyyshengessä 29.7. klo 12:00 ...


Kummi, onko yhteystietosi muuttunut?

Ota yhteyttä osoitteeseen kummi.bulgariankoirat@gmail.com, niin päivitämme tietosi ja saat taas ...


Yhteistilaus-kampanja 30.6.2017 on päättynyt

Yhteistilauskampanjan tuotto oli kunnioitettavat 754,40 euroa! Kiitos jälleen kerran kaikille ...


Paketti joulupukin maasta!

Halki Euroopan on matkannut virikepaketti tarhan koirille ja kissoille. Vielä viimeiset kymmenet ...


Kotia etsiviin lisätty

Pipsa, Poka, Bradatko, Rufas, Minttu, Nelli, Melli ja Siru ...


Rokotuskampanja on päättynyt

Rokotuksiin tuli yhteensä 475,00 euroa! @-->----- Ruusuiset KIITOKSET kaikille lahjoittajille: ...