Mummo, nykyisin Juni

JuniJuni heinäkuussa 2014. Alemmassa kuvassa Juni on vielä tarhalla. 

Mummo asusteli tarhalla aitauksessa. Hän on iän myötä sokeutunut, mutta kiinnostuneena kuuntelee, kun aitaukseen tullaan ja jää varovaisesti etäämmälle kuulostelemaan. Mummoa on siunattu ihanalla luonteella, liekö tullut elämänkokemuksen myötä? Mummo liikauttaa sydäntä aina, kun hänet näkee.

JuniIhmisiä Mummo ei pelkää, varovaisesti hän  tulee nuuskimaan ja namipalat kelpaavat aina.

Mummo eleli tarhalla kunnes alkukesästä 2013 elämä muuttui ja mummo sai oman  kodin Suomesta, missä ei tarvitse enää jännittää ja saa viettää eläkepäiviä toinen Bulgarista tuotu koira, Taatu-vaari, seuranaan.

Uudessa kodissaan mummo sai nimen Juni ja on osoittautunut leikkisäksi ja elämänhaluiseksi, kävelee ulkoilutettaessa täysin varmasti ja törmäilemättä Taatu oppaanaan.

Kotiportti löytyy erehtymättä ja pensasaita ohitetaan karvankaan hipaisematta. Tuttujen katujen reunakivetykset Juni aistii myös ja nostaa lähestyttäessä etutassujaan korkeammalle. Betoniporsaat ja liikennemerkit se osaa myös kiertää samalla tavalla kuin sokea ihminen eli kaiun ja siis kuuloaistin varassa.

Muita koiria Juni ei enää pelkää eikä tarvitsekaan: kun Juni tuli Suomen-kotiinsa muiden koirien seuraksi, lauman arvojärjestystä selvitettäessä se selätti jollakin ihmissilmää nopeammalla judo-liikkeellä kaikki muut yhden vuorollaan. Voittajana se jäi tassut hävinneen rinnan päällä kuulostelemaan että uhitteletkos vielä... Hampaita ei tarvinnut käyttää.

Juni

Sisällä Juni suunnistaa kuin näkevä. Kiipeää sohvatuolille nukkumaan ja sängyn päälle hakemaan leikkiseuraa Taatusta. Makupalat se löysi ihan itse keittiön alakaapin suljetusta vetolaatikosta.

Metsässä Juni on kuin kotonaan, eikä kukaan uskoisi kertomatta, että se - no siis hän - on sokea. Joskus kun Junin nenään kantautuu herkullinen hajujälki, hän seuraa jälkeä kuono korkealla kymmenet metrit, väistää puut, oksat ja pensaat ja on pian jonkin kaatuneen puun alla häntä täristen kaivamassa myyrää kolostaan. Kotimaassaan Junilla lienee ollut suurempi riista mielessään, sillä se näyttäisi olevan rodultaan metsäverinen Bulgarian Barak. Niitä ei pitäisi Wikipedian mukaan olla Suomessa ainuttakaan yksilöä.

Voi sanoa, että Juni näkee nyt korvillaan ja nenällään. Ei kenties ole paljoakaan väärin arvioitu jos väittää, että hajujen maailmassa elävälle koiralle näköaistin menettäminen merkitsee onnettomuutena samaa kuin lähinnä näköaistinsa varassa elelevälle ihmiselle merkitsisi hajuaistin menettäminen. Paljon mutta Junin tapauksessa ei niin paljon, etteivätkö elämä, ruoka ja makupalat vielä maistuisi.

Ajankohtaista

Eläinten viikon tapahtuma 2017

Olemme mukana lauantaina 7.10.2017 eläinten viikon tapahtumassa Turun Skanssissa kello kymmenestä ...


Syksyn yhteistilaus-kampanja on päättynyt

Syksyn yhteistilaus-kampanjan tuotto hienot 736 euroa! Kiitos kaikille lahjoittajille. Näin te ...


Bradatko etsii ikiomaa kotia Suomessa

Bradatko, sai kodin kotihoitajansa luota! Uros, syntynyt n. 2015 kesällä Katso kotihoitajan pitämää ...


Ruska etsii uutta kotia Suomessa

Ruska, sai uuden kodin Narttu, syntynyt 2009, erityisadoptio Kodinvaihtaja, joka etsii uutta kotia ...


Pihakirppis Ylöjärvellä 29.7.2017 klo 12:00 alkaen

Tervetuloa kirppistelemään ja viettämään mukavaa kesäpäivää hyväntekeväisyyshengessä 29.7. klo 12:00 ...


Kummi, onko yhteystietosi muuttunut?

Ota yhteyttä osoitteeseen kummi.bulgariankoirat@gmail.com, niin päivitämme tietosi ja saat taas ...


Yhteistilaus-kampanja 30.6.2017 on päättynyt

Yhteistilauskampanjan tuotto oli kunnioitettavat 754,40 euroa! Kiitos jälleen kerran kaikille ...


Paketti joulupukin maasta!

Halki Euroopan on matkannut virikepaketti tarhan koirille ja kissoille. Vielä viimeiset kymmenet ...


Kotia etsiviin lisätty

Pipsa, Poka, Bradatko, Rufas, Minttu, Nelli, Melli ja Siru ...


Rokotuskampanja on päättynyt

Rokotuksiin tuli yhteensä 475,00 euroa! @-->----- Ruusuiset KIITOKSET kaikille lahjoittajille: ...