Matkakertomus kesä 2012

Lauantaina saavuinkin jo aamulla Varnaan, jossa aurinko lämmitti mukavasti, vaikka kello on vasta kahdeksan. Terminaalissa tapasin ”luotto-oppaamme” Saijan, joka lupasi tulla auttamaan minua tiistaina koirien madotuksen kanssa.

Hetken päästä löydänkin Aleksin ja lähdemme ajamaan kohti Varnaa. Välillä käymme Kaliakrassa, jossa Aleksin osa hevosista on.

Siellä turisteilla on mahdollisuus ratsastaa tai siis talutusratsastaa ja samalla nähdä upeita maisemia. Aleks ei anna kenenkään lähteä yksin hevosen kanssa. Hevosille on rakennettu hyvät aitaukset ja aurinkosuojat jossa he saavat oleskella.

Pieni valkoinen poni saa olla irti ja tutkia rauhassa paikkoja. Olen tästä niin iloinen, koska usein Bulgariassa hevosia(kin) kohdellaan todella huonosti. Turisteja kuljettavat hevosvankkurit odottavat kyytiläisiä koko päivän auringon paahteessa kovalla asfaltilla.

Olikin jo aika lähteä tarhalle, jonne vein lahjoitustavarat. Sitten lähdin varaamaan hotellihuonetta. Ajattelin hetken oikaista itseäni sängyllä, mutta nukahdin. Ehkä syynä oli jo ennen kello 2 ollut herätys. Pienet unet ja lähdin kävelemään takaisin tarhalle. Helle on laiskistanut koirat, joten kukaan ei jaksa edes kunnolla haukkua minua.

Laiskasti Tiger ja Pinzer nostavat hieman päätä ja haukahtavat noin muodon vuoksi. Hetken päästä kuitenkin Janet, Pesu ja Aku huomaavat tuloni ja kiljunta konsertti sai muutkin koirat liikkeelle. Irti olevista neljästäkymmenestä koirasta kolmisenkymmentä juoksi minua vastaan. Nyt on hyvä aika antaa rapsuja ja tuliais rapsuja. Tässä vierähtikin tovi, jos toinenkin. Samalla mietin - Miten ihanaa onkaan olla taas täällä.

Päätän olla todella tehokas jo heti ensimmäisenä päivänä. Ihan ensimmäiseksi tarkistan Akun korvat. Aivan loistavaa, korvat täysin siistit. Samalla leikkaan pojalta turpakarvoihin kiinnittyneet takiaiset pois. Aku on mahdottoman hyvä saamaan itsensä sanoisin ”luonnonläheisen näköiseksi”.

Kerran jos toisenkin olen putsannut poikaa eläinlääkärin pihalla kosteus pyyhkeillä. Yhden kerran poika oli kokonaan veren peittämänä, silloin farmilla oli kuollut lehmä ja koirat kävivät ruhoa syömässä. Muilla koirilla oli usein kuono veressä, mutta Akulla verta oli takapuoleen asti…

Albena olikin siinä vieressä seuraamassa touhua, joten tarkistin tytön sterilointihaavan, joka vähän punoitti viime kuussa. Hyvältä nyt onneksi näytti. Tofifin turkki oli pahasti päässyt takkuuntumaan, vaikka vielä viime kuussa oli suht kunnossa. Hieman hamppuinen, mutta ei takussa. Ei kun sakset käteen ja leikkaamaan turkki pois. Kone ei suostunut suoraan turkkia leikata, joten aluksitäytyy turkki lyhentää ja lopuksi ajaa koneella. Kahden tunnin urakan jälkeen koira ja minä olimme sen verran väsyneitä, että päätin jatkaa seuraavana päivänä.

Albenasta löytynyt pikku viikari Pepi löytyi kissahuoneesta. Tarkastin pojan ulkoisesti ja aloimme harjoittelemaan hieman hihnassa oloa. Pikkuinen matkustaa kanssani omaan kotiin Suomeen, perheen luo joka löysi pojan kesän alussa matkaillessaan Bulgariassa. Hienosti onnistui hihnassa kävely, mahtava pakkaus.

Aleks oli kertonut, että tarhalle oli tuotu edellispäivänä todella huonossa kunnossa oleva laumanvartijakoira. Koska muut olivat hevosten luona lähdin yksin etsimään koiraa. Hetken etsittyäni löysin pojan hevosboksista.

Yleensä kun koirat joutuvat kiinni he vähän melskaavat, mutta tämä ”pikkuinen” oli niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut oikein kunnolla nousta. Iloinen ja aivan mahtavan luontoinen kaveri kuitenkin oli ja tuli heti syliin rapsutettavaksi. Poika vilisi kirppuja ja tunsin kuinka myös omissa hikisissä käsissä hyppeli näitä pikku otuksia. Onneksi huomenna päästään lääkärille ja kirppukarkotteiden ostoon.

Vaikka juuri viime kuussa ostin ison läjän kirppu/punkki karkotteita, olivat ne harmillisesti loppuneet. Tässä täytyy taas sanoa iso kiitos lahjoittajille, että voimme ostaa loishäätöjä eläimille.

Lähdin aitaukseen, jossa Filippa, Robi, Boris, Mari ja vielä nimetön ajokoira narttu asustavat. Nyt oli tapahtunut se mitä niin pitkään toivoimme: Boriksen vointi on huimasti parantunut, enää ei poika kävele ympyrää ja saanut hienosti lihaa luiden päälle.

Hyvin myös poika tietää oman arvonsa, muitten on turha tulla lähelle jos on syötävää tarjolla. Robi on myös muuttunut aivan toiseksi koiraksi, vaikka vieläkin poika tarvitsee hiukan lihaa luidensa päälle. Näyttäisi kuitenkin siltä, että koira on juurisopivassa vauhdissa saanut massaa kerättyä, liian nopea massan kasvu voi myös tietää ongelmia.

Robilla on aivan mahtavan ihana ja lempeä luonne. Tulee hieman varovasti luokse ja läsäyttää kuonosta polvelle tai rintaan. Siinä aluksi hieman varuillaan odottaa paijauksia, mutta kun hetken olin ihan rauhassa, koirakin rentoutui silmin nähden.

Hetken vielä istuin kavereiden kanssa ja tutkin koirat kunnolla. Borista ei tänään huvita ylimääräinen paapominen ja poika meneekin koppiin, josta ilmoittaa topakasti että parempi, että rapsuttelet vain nyt muita koiria. Onhan minulla aikaa onneksi tutkia poika myöhemminkin. Ei tarvitse suotta toista stressata sen takia.

Valitettavasti Filippan silmä on muuttunut sameaksi. Kysyin myöhemmin tästä Aleksinilta ja kertoi, että silmä on oireillut ja sitä on lääkitty, mutta vielä huomenna haluan viedä koiran lääkäriin. Valitettavasti näyttää siltä, ettei siihen enää näköä mitenkään saada. Silmässä on siis ollut ulkoinen trauma, joka ei ole lääkkeistä huolimatta parantunut.

Mari-koiralta, joka synnytti kolme pentua talvella, löytyi vatsan alta steriloinnin kohdalta pienen pallon kokoinen möykky. Siis myös Mari joutuu lähtemään seuraavana päivänä lääkäriin.

Vielä koirille vesien kantaminen ja ruokien jakaminen. Sitten Aleks jo tuli leipomon kautta ja aloimme leipien jaottelun, pussit auki ja tarkastus onko leipä homeessa. Jätimme osan aamuun, koska alkoi olla niin pimeää, ettei enää nähnyt mitään.

Kävimme vielä nopeasti katsomassa paikkaa, johon uudet ulkoaitaukset tulevat. Sitten vain kaupan kautta hotellille, kellokin oli jo reilusti yli kymmenen. Mihin se aika täällä häviää....
Vielä vaatteiden pesu ja suihkun kautta nukkumaan. Ihana olo ilman kirpun kirppua. Voin henkilökohtaisesti sanoa : Kirputtomana on niin hyvä olla!

Sunnuntai

Herätyskello soi jo seitsemältä, jotta ehtisin aamupalalle ennen tarhalle menoa. Väsy painoi silmissä, mutta ylös oli kammettava. Aamupala jäikin haaveeksi, ei ketään aamupalabaarissa. No täytyy ehtiä tarhalle tarkistamaan mitkä koirat lähtevät Varnaan eläinlääkäriin.

Kävellessäni tarhan tielle koiria tuli vastaan yksitellen, ensiksi Natalia, Tiger, Lanzo, Pesu,
Tofifi, Janet, Aku ja sitten kaikki loput ”etupihan koirat”; Rexina, Rähjä, Albena, uudet pennut, Pepi, Mia , Teija, Malinka ja Julia . Unohdinkohan jonkun?

Ensiksi kissoille ruokaa ja siinä hötäkässä sainkin kynnen isovarpaaseen, joka tosin oli tarkoitettu koiralle, mutta varpaani vain sattui olemaan iskun tiellä. No, varvas pakettiin ja jatkamaan. Tarkastimme uuden koiran ja huomasimme, että koiralla on paha anemia ja tulehdus kastroinnin seurauksena. Siis uusi koira, joka sai nimekseen Lehma lähtee mukaamme lääkäriin. Vaikka matka on raskas huonokuntoiselle koiralle, täytyy verikokeiden avulla saada selville mikä anemian aiheuttaa. Lisäksi mukaan lähtivät Mari ja Filippa. Aamu alkoi sarastaa ja aurinko jo lämmittikin kovasti. Kiireesti liikkeelle, jotteivat koirat läkähtyisi. Vajaan 2 tunnin kuluttua olimmekin Varnan klinikalla.

Eläinlääkäri ensiksi tutki Lehman ja totesi heti pahan anemian koiralla. Sovimme, että koiralta otetaan verenkuva. Tästä selvisikin, että koiran kaikki veri arvot olivat heittäneet kuperkeikkaa, hemoglobiini oli vain 40. Arvot myös paljastivat, että koira sairastaa babesiaa. ”Pikkuisen” paino oli vain 25 kiloa, se ei todellakaan ole paljon laumanvartija tyyppiselle uroskoiralle.

Kastraation seurauksena tullut tulehdus on paha ja nostanut koiralle kuumeen. Lisäksi Lehmalla on pahoja hiertymiä etujaloissa ja kaksi kynttä irti. Lääkäri epäili, että koira on mahdollisesti törmännyt auton kanssa.

Vaikka poika on kokenut todella kovia, koira on iloinen ja huomion kipeä. Jo pelkkä ruoka on saanut ihmeitä aikaan ja pojan nousemaan jaloilleen, joten lääkkeiden avulla meillä on toivoa saada poika kuntoon. Seuraavat 8 päivää merkitsevät paljon, poika saa antibioottia ja sitten uusi käynti lääkärillä.

Filippan silmästä on näkö lähtenyt, jonkun ulkoisen ärsykkeen vuoksi. Silmä on kuitenkin muuten kunnossa, joten sitä ei ainakaan nyt kannata poistaa.

Marin vatsan alla oleva patti vaatii leikkauksen, mutta tänään sitä ei voitu tehdä, koska toinen eläinlääkäri ei ollut paikalla. Huomenna siis uudestaan klinikalle operaatioon. Tilasin myös huomiseksi 320 tabletti matokuureja koirille ja 60 tablettia matokuureja kissoille, näiden pitäisi riittää, koska saimme paljon matokuureja kissoille lahjoituksena.

Sitten takaisin tarhalle. Siellä olikin työntekijän äiti paistanut ”Bulgarialaisia munkkeja”, ilman sokeria ja juusto täytteellä. Harvinaista herkkua, lounas :)

Pääsin jopa käymään hotellilla hetken lepäämässä, koska päivällä lämpötila kohoaa todella korkeaksi pieni huilitauko ilmastoidussa huoneessa teki terää. Sitten lähdimme hevosten luokse. Barsik on hevospaikalla vahtina, joten vähän kävelin pojan kanssa ja sitten pulahdus mustaan mereen.

Vielä takaisin tarhalle ja toipilaiden tarkastus, koirien ja kissojen ruokinta. Taas kello oli jo lähempänä kymmentä kun pääsin hotellille, suihkuun ja nukkumaan.

Maanantai

Näinä aamuina kun lähtö eläinlääkäriin, ei siis pysty edes haaveilemaan aamupalasta. Pakko päästä tekemään reissu ennen kovinta kuumuutta. Eli siis ylös ja vaatteet päälle ja kyyti tarhalle odottikin. Lehman toipuminen näyttää todella nopealta, nyt jo hyppäsi ovea vasten kun menin poikaa tervehtimään. Eläinlääkäri soitti ja halusi Lehman vielä tänäänkin lääkäriin, koska mätäpatti täytyi kuitenkin tutkia. Kyytiin siis Mari. Pepi ja Lehma.

Marille siis korjaus sterilointi, koska aikaisempi ei ollut onnistunut ja hormonitoiminta oli aiheuttanut turvotuksen vatsan alle. Tyttökoiralle sterilointi on todella iso leikkaus ja leikkaushaava tikataan moneen kerrokseen, koskaan sterilointi ei ole riskitöntä. Toisilla koirilla munanjohtimet ovat hyvin vaikeita leikata kokonaan, pienikin pätkä johdinta saattaa aiheuttaa hormonitoiminnan käynnistymisen uudelleen. Haavan paraneminen on hidasta ja jopa kuukauden päästä leikkauksesta saattaa haavaan tulla allerginen reaktio. Kuitenkin sterilointi on ainut keino, jolla kulkukoirakanta saadaan kuriin. Tarhalla onneksi koirat ovat valvovan silmän alla ja muutokset huomataan.

Pepi, jonka suomalainen perhe löysi lomamatkallaan Albenasta. Perhe oli törmännyt
pentuun heti ensimmäisenä lomapäivänä ja joka päivä koira oli lyöttäytynyt heidän matkaansa. Kiitos internetin ihmeellisen maailman, perhe löysi yhdistyksemme kotisivut ja sähköposti osoitteen, johon he laittoivat postia.

Soitin heille Suomesta ja he halusivat pennun Suomeen. Perhe oli kuitenkin lentämässä jo seuraavana päiväna kotiin ja koska rabies rokotteen täytyy olla 21 vuorokautta vanha Aleks vielä yhdentoista aikaan illalla lähti ajamaan Albenaan ja hakemaan pikkuista poikaa tarhalle saamaan kaikki tarvittavat rokotteet ja lääkkeet, ennen kotiin tuloa. Pepiltä siis otettiin vielä verikokeet ennen matkaa.

Rabiesrokotteen poika oli saanut jo kesäkuussa. Sillä aikaa kun koirat olivat Asjan (eläintenhoitoja) kanssa lääkärissä, me Aleksin kanssa kävimme etsimässä verkkoaineksia Varnassa.

Kaikki meni hyvin lääkärissä. Vielä kissan ja koiran ruuat autoon ja Kavarnaa kohti. Noin kymmenen kilometriä ennen tarhaa diesel loppui. Oli muuten tämän naisen hermot koetuksella kun oikein tyypilliseen maan tapaan alettiin säätämään dieselin hakua. Aleksin vaimo tuli autolla paikalle lasten, pojan ja syntymäpäiväkakun kanssa.

Tunnin säätäminen kesti, että saimme muutaman litran polttoainetta tankkiin. Ainoastaan jäin ihmettelemään kakkua, joka vielä tunnin jälkeen näytti hyvältä, vaikka lämpöä oli se 40 astetta. No koirat takaisin autoon ja matka kohti Kavarnaa jatkukoon.

Tarhalla Mari jäi vielä heräilemään koiraboksiin. Muut lähtivät hevosten luo, tarkistin vielä toipilaat, koirien vedet ja lähdin kävelemään hotellille. Kello olikin jo viisi kun sain ensimmäisen ruuan tänään. Hain alakerran baarista sopska-salaatin, joka on bulgarialainen salaatti valkoisella juustolla. En haisevana ja kirppuisena viitsinyt baariin jäädä syömään vaan menin huoneeseen.

Suihku ja ruoka, aivan kuin uusi ihminen, taas jaksaa lähteä takaisin tarhalle. Mari oli jo herännyt, joten päästin pois koiraboksista ja vuorasin hevosboksin pahnoilla. Perus iltatoimet tarhalla ruuat, vesi ja yleiskatsaus että kaikki on hyvin. Toipilaiden kunnon tarkistus ja pieni rupattelu heidän kanssa. Nopea käynti netissä. Hotellille ja nukkumaan, jotenkin kello oli taas jo kymmenen.

Tiistai

Tänään sain vihdoin aamupalan! Sitten tarhalle ja toipilaiden tarkastus ja onneksi kaikki näyttää todella hyvältä. Kauppaan ostamaan makkaraa ja purkkiruokaa, koska tänään on vuorossa koirien ja kissojen madotus.

Luotto-oppaamme Saija on luvannut tulla minua auttamaan. Aloitan koirien madotuksen ja samassa Saija jo saapuukin. Urakka alkaa ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Lämpöä on auringossa reilusti yli 40 C. Aluksi aitaukset myrkytetään uudella hienolla laitteellamme ja sen jälkeen alamme jakaa lääkkeitä Saijan kanssa koirille. Vaikka välillä tuntuu että taju lähtee auringon paahteessa. Yllättävän kivuttomasti saamme kaikki tarhoissa olevat koirat madotettua.

Sitten onkin haasteellisimpien kissojen vuoro. Vaikka suurin osa kissoista ottaakin hyvin rennosti ”pyyhekääre” tyylimme pientä vastustelua on ilmassa ja Saija saakin yhden kissan hampaat sormeensa. Sinnikkäästi kuitenkin jatkamme ja kello kuusi on noin 40 kissaa madotettu ja koirista vain 5 madottamatta eli siis 58 koira olemme saaneet madotettua.

Päätämme, että madotan loput koirat huomenna. Kolme koiraa on paimenen ja lehmien mukana laitumella ja kaksi koiraa selkeästi aavistaa puuhamme.

Tutisevin jaloin raahaudumme vielä kauppaan. Hotellille suihkuun ja syömään.  Rojahdan sängylle, tänään en enää tarhalle jaksa lähteä.

Keskiviikko

Taas tarhalle, ennen auringon nousua, niin hetki ilman läkähdyttävää kuumuutta saa työskennellä. 

Koirien tarkastamisessa menikin aamupäivä. Nirhaumien putsausta ja koirien pesuja. Näin kuumalla bakteerit jylläävät. Turkkien harjaaminen ja takkujen poistaminen olikin sitten vuorossa.

Niin se päivä taas jonnekin katosi, kello viisi syömään ja pieni hetki hotellilla, ennen ilta toimia. Tänään olimmekin illalla kahden Asjan kanssa tarhalla, joten leipien hakuun lähdin kuskiksi, vielä fikkarin valossa leipien putsaus ja normaalit iltatoimet.

Torstai

Sitä alkaa jo tottumaan aikaisiin herätyksiin, aamupalalla seurasin leipäni ja kahvin valmistumista, johon tarvittiin 5 henkilöä. Välillä harmittaa viimeiseen viety tehokkuus joka paikassa, mutta tämä oli jo mielestäni hieman huvittavaa :D

Aamutoimet; toipilaat, muutaman nirhauman putsaus, ruokinta ja vielä muutama matokuuri. Minna- koira on nyt ainut joka ei ole saanut lääkettä. Tyttö aavistaa mitä minulla on mielessä, vaikka kaikki muut olen onnistunut puijaamaan. Fiksu tyttö ;)

Aleks pyysi minua käymään eläinapteekissa, siis pienen pienessä puodissa, jossa on eläimille lääkkeitä. Hetken ajelin ympyrää, ennen kuin löysin sen pienen kadun joka kaupalle johdatti. Salvaa ja talkkia sain ostettua ja samalla tarkistin koirien ruuan hinnan. Kerran kun pääsin ajelemaan kaupungilla, ajattelin että käyn kaikki kaupat läpi joissa myydään koiran ruokaa. Aika sama hinta kuin Varnassa ruualla on. Siiten ajoinkin Kaliaktraan ja pieni pulahdus mereen. Taas jaksaa jatkaa.

Ruokailu ulkona: romanttisesti hevosaitausten keskellä. Leipää papusoossia, valkoista juustoa ja tomaattia. Jälkiruuaksi tarjosin Halvan maukasta lakritsaa, sain kuulla kuinka se haisi aivan Votkalle, eivät voineet ymmärtää kuinka syömme jotakin noin kummallista. No ensikerralla vien tuliaisiksi turkinpippureita. Vähän alkaa jo askel painamaan, joten lähdin hotellille. Puoli kahdeksalta leipien haku ja erottelu.

Toipilaat vaikuttivat tänään tosi pirteiltä. Huomenna Mari pystyy varmaankin menemään jo ulkoaitaukseen.

Ihanaa, nukkumaan...

Perjantai

Viimeinen päivä, mihin se aika aina katoaa?

Vaikka päätimme siirtää rakennus puuhat syksyyn, on miljoona asiaa vielä tekemättä. No täytyy vaan keskittyä oleelliseen. Aamupäivällä vielä perusteellinen koirien tarkistus, kuvien ottaminen ja lääkekaapin järjestäminen. Pieni hengähdystauko meressä ja muutama erä korttipeliä. Takaisin tarhalle ja aloin maalata koppeihin lahjoittajien nimiä, se ei ollutkaan niin helppoa kun ajattelin.

Albena ja Pepi olivat päättäneet, että pensseli oli siis vaan heille tarkoitettu lelu. Natalia taas tiesi, että kun kyykistyn se tarkoittaa sitä, että haluan vain rapsuttaa häntä. No ehkä teen laatat kotona ja ruuvaan koppeihin. Täytyykin ensi kerralla siirtää kopit tarhoihin, kohta taas talvi tulee.

Päivä siinä touhuillessa menikin ja kello yhdeksän muistin, etten ollut ostanut mitään tuliaisia. Eikun auton rattiin ja kaasuttamaan kauppaan. Onneksi ei muut kuin tyttäreni odota enää minulta tuliaisia...

Niin se aika taas tarhalla on mennyt liian nopeasti. Koirien hyvästely ja nukkumaan. Kello soi jo neljän jälkeen aamulla… Onneksi kotona on aikaa hetki toivottavasti nukkua !

Kiitos teille, että teette tämän mahdolliseksi.

Ilman jäseniä ja lahjoittajia, emme pystyisi maksamaan eläinlääkäri kuluja. Osa koirista ei todellakaan selviäisi ilman niitä. Saamme myös hankittua koirille jokapäiväisen ruuan ja nyt myös lämpimiä koppeja teidän avulla.

Nöyrä kumarrus ja kiitos, koirien ja kissojen puolesta.

Minna

Ajankohtaista

Eläinten viikon tapahtuma 2017

Olemme mukana lauantaina 7.10.2017 eläinten viikon tapahtumassa Turun Skanssissa kello kymmenestä ...


Syksyn yhteistilaus-kampanja on päättynyt

Syksyn yhteistilaus-kampanjan tuotto hienot 736 euroa! Kiitos kaikille lahjoittajille. Näin te ...


Bradatko etsii ikiomaa kotia Suomessa

Bradatko, sai kodin kotihoitajansa luota! Uros, syntynyt n. 2015 kesällä Katso kotihoitajan pitämää ...


Ruska etsii uutta kotia Suomessa

Ruska, sai uuden kodin Narttu, syntynyt 2009, erityisadoptio Kodinvaihtaja, joka etsii uutta kotia ...


Pihakirppis Ylöjärvellä 29.7.2017 klo 12:00 alkaen

Tervetuloa kirppistelemään ja viettämään mukavaa kesäpäivää hyväntekeväisyyshengessä 29.7. klo 12:00 ...


Kummi, onko yhteystietosi muuttunut?

Ota yhteyttä osoitteeseen kummi.bulgariankoirat@gmail.com, niin päivitämme tietosi ja saat taas ...


Yhteistilaus-kampanja 30.6.2017 on päättynyt

Yhteistilauskampanjan tuotto oli kunnioitettavat 754,40 euroa! Kiitos jälleen kerran kaikille ...


Paketti joulupukin maasta!

Halki Euroopan on matkannut virikepaketti tarhan koirille ja kissoille. Vielä viimeiset kymmenet ...


Kotia etsiviin lisätty

Pipsa, Poka, Bradatko, Rufas, Minttu, Nelli, Melli ja Siru ...


Rokotuskampanja on päättynyt

Rokotuksiin tuli yhteensä 475,00 euroa! @-->----- Ruusuiset KIITOKSET kaikille lahjoittajille: ...