Kaiken muun ohella yhdistys rakentaa Kavarnan tarhalleen koirankoppeja lahjoitusvaroin. Niitä on lukumääräisesti paljon, mutta osa on jo huonokuntoisia varsin vähäisestä iästään huolimatta. Tämä nopea ikääntyminen johtuu ilmastosta. Paahtava aurinko ja ajoittain korkea ilmankosteus yhdessä ovat turmiollisia puuverhoukselle ja huopakatolle, jollainen on useimmissa kopeissa.

Tällä kertaa oli tarkoitus tehdä yksiosainen lahjoittajan tarkoituksen mukaan, mutta tarhan isäntäväki puratti työmiehellään vanhoja vaatekaappejaan pois ja nappasin osan hyväkuntoisesta ja järeästä puutavarasta parempaan käyttöön. Kattopeltiä löytyi myös. Niinpä uutta puutavaraa ja hyvää kierrätysmateriaalia yhdistellen syntyi kaksiosainen yhden kopin sijasta käytännössä samalla vaivalla.

Eihän tällä arkkitehtuurikilpailuja voiteta tai vain Alvar Aalto-vaikutteisessa Funkkis-sarjassa. Aalto-arkkitehtuuriin sopinee hyvin, että bulgarialaisen sahatavaran mittatarkkuus on puoli senttiä kaikkiin suuntiinsa.

Kopissa on peltikatto ja se on tasakattoinen. Jostakin syystä koirat suosivat juuri näitä. Kenties aamu- ja ilta-aurinkoa vasten kohtisuorassa kulmassa oleva musta huopakatto paahtaa harjakattoisen kopin sietämättömän kuumaksi heti aamusta, jolloin koirat voisivat vielä olla sisällä.

Koppi sai vielä kattorakenteet, joitakin listoja ja maalia päälleen. Maali jatkaa kopin käyttöikää usealla vuodella.

Koppi jää ulos ainakin toistaiseksi, sillä ulkokoirilla niitä ei ole yhtä lukuun ottamatta. Janet ja Teppo ovat jo hyväksyneet tämän mallin.

Suomessa näitä tekisi naulaimella ja katkaisusirkkelillä varustettuna useammankin päivässä mutta Bulgariassa kaikki on toisin. Naulat ovat naulakaupassa, maalit toisaalla ja puutavara kolmannessa. Aikaa kului myös siihen, kun loputtoman avuliaat tarhan työmiehet halusivat kertoa, kuinka koppi tulisi tehdä. Kukaan heistä ei puhu sanaakaan englantia saati suomea mutta tunnin-parin jälkeen kaikilla oli yhteisymmärrys kaikesta ja hyvä mieli.