Hei, Choco täällä!
Terveisiä kotihoidosta. Asun täällä Leshnicovossa äitini ja siskoni Cobran kanssa. Meitä on täällä usean koiran lauma, joista yhdistyksemme aktiivi pitää huolta. Minut ja siskoni löydettiin Burgasin satama-alueelta, jonne äitimme meidät synnytti. Olimme kaikki hyvin huonossa kunnossa, mutta onneksi saimme klinikalla hoitoa ja pääsimme tarhan kautta tänne kotihoitopaikkaan. Hyvän huolenpidon lisäksi tarvitsen munuaisten toimintaa tukevaa erityisruokaa ja lisäravinteita, jotka maksavat paljon, samoin kuin eläinlääkärikäynnit.
Elämäni täällä kotihoidossa on oikein mukavaa. Rakkain paikkani on oma petini, jossa voin nukkua ilman pelkoa. Kuten sisareni Cobra, minäkin pidän erityisesti auringonpaisteesta ja rauhallisesta elämästä yhdessä koirakavereitten kanssa.
Tarvitsen kummeja tukemaan elämääni. Saisinko sinusta oman kummiystävän?
Kummini: Tarja H, Leena U, Teija H
Hei, Cobra täällä Leshnicovosta!
Tarinani alkaa siitä, kun minut löydettiin hylättynä Burgasin satama-alueelta emoni ja sisarusteni kanssa. Olin hyvin huonossa kunnossa, mutta onneksi pääsin klinikan kautta toipumaan kotihoitoon yhdistyksemme aktiivin luokse. Kotihoitopaikastani tuli oma kotini, josta minun ei tarvitse koskaan lähteä pois. Täällä asuu useita muitakin koiria, myös äitini ja siskoni ovat seuranani.
Kotihoitopaikka on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Minulla on nimittäin munuaisvika, joka edellyttää paitsi hyvää huolenpitoa myös erityisruokavaliota. Olen kuullut, että lisäravinteet, joita joudun syömään, maksavat aika paljon. Sitä varten tarvitsen kummeja. Olisiko sinulla mahdollisuus tukea elämääni täällä kotihoidossa? Pidän kovasti auringon lämmöstä ja lähetänkin sinulle aurinkoisia terveisiä Leshnicovosta!
Kummini: Sari K, Minna M
Vahtikoira Zani täällä, terve!
Olen ikääntynyt koiraneiti, mutta en suinkaan eläkeläinen! Asun nykyisin Ninan luona Leshnikovossa. Vastuullani on vartioida kotiamme ja sen kaikkien asukkaiden turvallisuutta. Nuorempana vietin monta vuotta tarhalla, mutta vihdoin pääsin muuttamaan kotihoitoon, tarkemmin sanottuna Ninan minulle varaamaan vierashuoneeseen. Monenmoista nähneenä ja kokeneena sitä osaa todella arvostaa omaa petiä, jossa saa lepäillä rauhassa, omissa mietteissä. Elämäntarinani, johon en nyt mene tarkemmin, kertoo siitä, millainen onni kodittomalle koiralle on mahdollisuus viettää elämän viimeiset vuodet lämpimässä, turvallisessa kodissa.
Arvostaisin kovasti, jos haluaisit tukea onnellista vanhuuttani. Ehkä juuri me seniorit olemme sydäntäsi lähellä?
Kummini: Riitta P, Airi V,
Hei olen Tarmo!
Minut löydettiin rannalta 2013 äitini ja 7 sisarukseni kanssa, kun olin vielä ihan pieni pentu.
Meidän äiti on muuttanut jo Suomeen ja hän on onnellinen kotikoira. Meissä sisaruksissa virtaa vahvasti paimenkoiran veri.
Täällä tarhalla asustan veljeni Teron kanssa samassa aitauksessa. Olen meistä sisaruksista rohkein ja rakastan ihmisiä yli kaiken, olenkin aina ensimmäisenä hakemassa huomiota ja läheisyyttä ihmisen tullessa aitaukseemme.
Olen kuulemma myös kotiaetsivissä, mutta sopivan kodin löytämisessä voi mennä aikaa. Täällä ollaan minulle kilttejä ja saan joka päivä ruokaa.
Haluaisitko sinä alkaa kummikseni ja taata minulle hyvän elämän täällä tarhalla?
Kummini: Birgitta L, Hannele P
Hei!
Olen rakastettava koiravanhus Love, joka kaipaa kiireellisesti apuasi.
Löydyin kodittomien koirien valtaamasta Burgasin satamasta pentujeni Chocon ja Cobran kanssa.
Pääsin steriloitavaksi paikallisen eläinyhdistyksen toimesta, mutta pian satamaan palautuksen jälkeen kuntoni romahti pohjalukemiin.
Minut ja pentuni toimitettiin klinikalle, jonka kautta jälkeläiseni pääsivät tarhan käyttämän eläinlääkärin hoiviin toipumaan, josta he siirtyivät tarhalle. Haikein mielin luovuin heistä, mutta tiedän, että näin on parempi. Oma kuntoni ei riittänyt pennuista huolehtimiseen.
Minun kohdallani oli puolestaan selvää että tarha elämä ei tulisi minulle sopimaan. Vointiani seurataan aika ajoin eläinlääkärissä. Niinpä ihana Bulgariassa asuva suomalainen Niina lupasikin tarjota minulle eläke kodin yhdistyksen tukemana.
Munuaisarvoni ovat hälyttävän korkeat, minkä vuoksi olen loppuelämäni kalliilla Renal-ruokakuurilla – kertovat sen parantavan munuaisteni toimintaa. Minulla todettiin myös erchlikkia ja anaplasmoosi, joita yhdistyksen turvin lääkitään. Ikää minulla on arviolta reilu kymmenen vuotta.
Olen kiitollinen Kodittomat Bulgarian Koirat ry:lle, mutta tiedän heidän olevan taloudellisesti tiukoilla, sillä erikoisruokavalioni lisäksi tarvitsen rahaa eläinlääkärikuluihin mm. veriarvojeni seurantaa, ulkoloishäätöä ynnä muita toimenpiteitä varten.
Kummini: Tiina K, Annika S, Mari L, Mia S.
Hei,
minä tottelen nimeä Teija!
Meidät löydettiin ihan pikkuisina naperoina muovikassista siskoni Mian kanssa. Pääsimme tarhalle, jossa isokokoinen uroskoira Boris otti meidät aluksi suojeluunsa.
Nyt emme turvamiestä enää tarvitse, sillä Mia muutti omaan kotiin Suomeen ja minä elelen tarhalla vapaana pihakoirana. Se sopii luonteelleni hyvin, vaikka onhan minulla täällä monia koira- ja kissakavereita!
Tahtoisin toki tulla siskoni perässä sinne Pohjolaan, mutta saan niin hirveän paniikin ahtaassa kuljetusboksissa, että revin boksin hajalle.
Toistaiseksi asun tarhalla, mutta ihmiset pähkäilevät, kuinka kuljetukseni voitaisiin järjestää.
Olisin ikionnellinen, jos saisin juuri sinut kummikseni!
Kummini: Eeva T, Kerttu I, Aija R
Hei olen Tyyne, vuonna 2015 syntynyt neitonen.
Asustelen täällä tarhalla Paavo koiran kanssa samassa aitauksessa.
Ennen tarhalle tuloa asuin Paavon kanssa vanhan Rouvan luona 3 vuotta kunnes hän sairastui eikä pystynyt enään pitämään meistä huolta.
Onneksi hän kysyi meille turvapaikan tarhalta, eikä hylännyt meitä. Meistä on aina pidetty hyvää huolta ja olimmekin hänelle rakkaita.
Rakastamme ihmisen huomiota ja rapsutuksia.
Täällä me nyt asustelemme. ja kysyisinki haluasitko sinä alkaa kummikseni ja niin turvata elämääni tarhalla? Kiitoksena tästä voisin kertoa kuulumisiani täältä tarhalta ja voisin minä mukaan laittaa vielä kuvankin itsestäni.
Kummini: Kirsi F, Maarit K
Wuf!
Täällä sinua tervehtii tummasilmäinen Turo.
Minut löydettiin rannalta emoni sekä seitsemän sisarukseni kanssa vuonna 2013. Olin tuolloin vielä ihan pieni pentu.
Emoni sai uuden elämän onnellisena kotikoirana Suomessa, mutta minä jäin tarhakoiraksi. Asun samassa aitauksessa kolmen muun koiran kanssa.
Minut sijoitettiin erilleen veljistäni, sillä he kiusaavat minua.
Tarhalla vietettyjen vuosien jälkeenkin olen yhä erittäin arka. Vaikka minussa virtaa paimenkoiran veri, kartan kaikkia muita ihmisiä paitsi tarhanpitäjää. Hän on ainoa, johon luotan.
Tarha tulee olemaan kotini loppuelämäni ajan. Jotta minulla olisi täällä mahdollisimman hyvät oltavat, tarvitsen apuasi! Ryhtymällä kummikseni turvaat jäljellä olevat elinvuoteni – olen sen ansainnut, enkö olekin?
Kummini: Birgitta L, Terttu B
Hei sinä, joka tätä luet!
Olen tuhkanharmaa koira nimeltä Kaamos.
Kirjoitan sinulle täältä tarhalta, joka on minulle turvallinen koti. Olen ollut täällä iät ja ajat.
Olen kaikkien näiden vuosien jälkeenkin hyvin arka ja jännitän ihmisiä, jopa omaa hoitajaani, vaikkakin tykkään seurailla puuhiaan turvallisen välimatkan päästä.
Asun vapaana tarhan alueella, enkä anna ihmisen koskea minuun.
Luultavasti varauksellisuuteni johtuu siitä, että minua on kohdeltu kaltoin entisessä elämässäni.
Toivon, että joku päivä uskallan luottaa ihmisiin – edes yhteen sellaiseen. Ehkä se olisit sinä?
Tarhalla hyvinvoinnistani huolehditaan mm. ravinteikkaalla ruoalla ja rokotuksilla, mutta tarvitsen niiden kustantamiseen apuasi.
Ryhtymällä kummikseni turvaat loppuelämäni, sillä vaikeuksieni vuoksi tuskin koskaan saan adoptiokotia Suomesta, vaan vietän viimeiset vuoteni tarhakoirana.
Minä odotan sinua täällä.
Kummini: Lea L, Anniina L, Outi O
Hei,
olen Blackie!
Minut löydettiin tienlaitaan tuupertuneena joulukuussa 2018. Löydettäessä olin voimaton ja pökerryksissä juuri tehdyn steriloinnin vuoksi. En tiedä, miksi minut hylättiin kadulle.
Onneksi tarhanpitäjä otti minut hoiviinsa. Täällä tarhalla olen paitsi kerännyt voimia, myös reipastunut kosolti.
Jaan aitaukseni kahden muun koiran kanssa, joiden kanssa tulen hyvin toimeen.
Ihmisiin teen sen sijaan tuttavuutta etäämpää, sillä elämänkolhujen jättämien jälkien vuoksi olen arka ja varauksellinen ihmisiä kohtaan.
Haluaisitko sinä alkaa kummikseni ja turvata elämäni tarhalla?
Etsin itselleni myös osaavaa ja rakastavaa adoptiokotia, jossa rankka taustani ymmärretään.
Kummini: Pirjo M, Marko P
Hei olen Tilda arvioitu synt aika 01/2018 korkeus noin 35cm
Kerron tässä teille kuinka pääsin tarhalle turvaan. Minusta oli soitettu tarhanpitäjälle tarhan naapurikunnasta kun minut oli potkittu pois hotellilta josta hain turvaa. Tarhanpitäjä lähtikin heti hakemaan minua tänne tarhalle turvaan. Minulla on jalka vioittunut joka potkusta tai sitten olen jäänyt jossain vaiheessa auton alle.
Täällä tarhalla asustan Blackien ja Rochkon kanssa samassa aitauksessa. Valitettavasti vaikka aikaa on kulunut jo noista menneisyyteni tapahtumista en ole oppinut luottamaan ihmiseen tarhanpitäjää lukuunottamatta ja tarha tuleekin olemaan luultavasti loppuelämäni koti.
Haluaisitko sinä alkaa minulle kummiksi ja turvata elämäni täällä tarhalla? Kiitoksena tästä voisin laittaa sinulle kuulumisiani ja kuvia minusta liitteeksi.
Kummini: Kirsi F, Ritva P
Hei olen Maya!
Elin elämääni ruokintapaikalla, josta minut useiden viikkojen yrittämisen jälkeen saatiin kiinni. Sairastan ihosairautta, johon saankin lääkettä noin kuukauden ajan. Kiinni ottamisen jälkeen vietin klinikalla 2 viikkoa kunnes pääsi kotihoitoon Leshnikovoon.
Minut löydettiin Harmanlin ulkopuolelta Zlatoustovin pikkukylästä jonne jäi minun noin 2 vuotias pentu sekä hänen 1 vuotias pentu. He ovat vielä valitettavasti kadulla, mutta myös heidät koitetaan saada turvaan.
Valitettavasti tällä alueella ei ole sterilointeja suoritettu, mutta nyt ne on alueella onneksi alkamassa.
Olen hyvin pieni, painan noin 2kg ja hyvin pelkurimainen.
Syntymä vuoteni on arviolta 2011.
Elämä on jättänyt minuun valitettavasti jälkeni ja olen hyvin arka sekä pelko saa minut näyttämään hampaita. Tästä syystä saattaa kestää pitkän aikaa ennen kuin pystyn jälleen luottamaan ihmisiin.
Saankin viettää loppuelämäni Bulgariassa asuvan suomalaisen luona kotihoidossa, tähän tarvitsen kuitenkin kummeja. Haluaisitko sinä alkaa kummikseni ja turvata elämääni, jatkossa mielelläni kertoisin sinulle itsestäni.
Kummini: Vilmaroosa K, Eeva T
Hei,
Täällä Lumi.
Jos katsot kuvaani, voit varmasti päätellä mistä olen nimeni saanut.
Olen melkoisen arka poika,
enkä anna ihmisten minuun koskea.
Tykkään seurailla tapahtumia tarhalla hieman kauempaa,
siten kun minusta tuntuu riittävän turvalliselta.
Minulla on täällä myös pari tooosi hyvää koiraystävää, joiden kanssa ollaan aina yhdessä ja pidetään huolta vähän vahtihommistakin.
Olen joskus varmastikkin jäänyt auton alle, sillä toinen etutassuni on vääntynyt ja luutunut hieman kummalliseen asentoon.
Se ei kuitenkaan minua haittaa, tassu toimii kuten muutkin, vaikka ei täydellinen ulospäin olekkaan.
Sellainen ihan oikea koti taitaa minulle olla liian kaukainen haave ja siksi olen tehnyt kotini tänne tarhalle.
Tarvitsisin kuitenkin elämääni täällä tukemaan kilttejä ihmisiä, joita voisin kutsua kummeikseni.. Olisitko sinä sellainen? Kummini? Olisithan?
Helen Thompsonin runoa mukaellen:
”Lumi ei suinkaan halua koko maailman
rakastavan sitä - vain yhden,
jota se itse on päätynyt rakastamaan”.
Kummini:Saija H, Johanna L
Hei!
Olen Sissi. Huikean pienen kolmikon äiti. Joukko vapaaehtoisia paikallistoimijoita löysi meidät ruokintareissullaan Harmanlin kaupungin ulkopuolelta. Olin tehnyt meille pienen pesän heinikkoon, jossa parhaani mukaan yritin pitää pienokaisistani huolta ja pitää heidät suojassa.
Onneksi tiellemme sattui kuitenkin nämä ihanat ihmiset, jotka ottivat meidät mukaansa. Pääsimme Niinan luokse kotihoitoon Leshnikovoon. Täällä meistä pidetään aivan hurjan hyvää huolta, eikä minunkaan tarvitse olla jatkuvasti varuillani tai etsiä enää ruokaa roskasäkeistä.
Pentuja minulla oli alun perin viisi, mutta yksi pennuistani menehtyi ja toisen vei mukanaan joku ihminen. Toivon, että pienokaiseni on päässyt kotiin, jossa hänestä pidetään hyvää huolta.
Niinan luona olen turvassa ja tutustun pikku hiljaa turvallisiin ihmisiin.
Tulisitko sinä kummikseni, turvaamaan minun hyvinvointiani täällä Niinan luona?
Kummini: Terttu N, Pia H
Ahoi!
Olen aurinkoinen Aada, ja etsin itselleni kummia.
Minut löydettiin keskeltä peltoaukeaa, jonka lähimaillakaan ei ollut asutusta. Onnekseni tarhan vapaaehtoinen tuli luokseni ruokapussukkansa kanssa ja lähdin häntääni heiluttaen hänen matkaansa: olinhan nälkäinen ja väsyksissä.
Olin löydettäessä todella huonossa kunnossa. Nyt olen asunut täällä tarhalla jo pari vuotta, ja olen voimistunut sekä voin muutoinkin mainiosti.
Olen kiltti ja reipas nuori neiti, ja luonteeni on iloinen. Toiset sanovat häslääjäksi, mutta minä vain haluan olla kaikessa innolla ja täydellä energialla mukana!
Pidän ihmisistä tosi paljon, ja pitäisin varmasti myös sinusta.
Kummini :Rita H, Hanna-Kaisa M
Hei olen Olivia!
Minä ja sisarukseni löysi kadulta ystävällinen mies joka alkoi pitämään meistä huolta. Mies ei meitä voinut pitää ja niin hän soitti yhteen yhdistykseen, he lupasivat meidät ottaa vastaan, kun olemme rokotettuja. Mies rokotti meidät ja yritti tämän jälkeen ottaa yhdistykseen yhteyttä. Kukaan sieltä ei kuitenkaan enään vastannut, niinpä hän otti yhteyttä tarhanpitäjään ja selitti hänelle meidän tilanteen. Mies ei voinut meitä pitää, ainut paikka meille olisi kadulla, jossa emme pärjäisi. Niinpä tarhanpitäjä otti meidät tarhalle turvaan.
Täällä me nyt olemme kasvamassa ja vahvistumassa, meistä huolehditaan ja saamme ravinnerikasta ruokaa. Meidät myös madotetaan ja rokotusohjelmaamme jatketaan.
Haluaisitko sinä alkaa minulle kummiksi ja turvata elämäämme täällä tarhalla
Kummini: Marjo H. ja Kirsi S.
Terve!
Tero täällä, yksi tarhan pitkäaikaisimmista asukkaista. Lähes koko elämäni, reilut kahdeksan vuotta, tämä tarha on ollut kotini. Meidät, seitsemän pientä sisarusta ja äiti löydettiin joltakin ranta-alueelta ja tuotiin tänne. Äiti ja muutama sisaruksistani ovat jo kauan sitten muuttaneet Suomeen. Rakas veljeni Tuhka kuoli muutama vuosi sitten ja nyt täällä asumme Tarmo ja minä kahdestaan. Onneksi asumme Tarmon kanssa samassa aitauksessa.
Tarmo on ollut kotia etsivien joukossa jo jonkin aikaa, mutta minä olen kuulemma ollut liian arka ryhtymään kotikoiraksi. Mutta nyt tilanne on toinen: olen hieman rohkaistunut ja alkanut luottaa ihmisiin ja niinpä minäkin olen kotia etsimässä, kuulemma osastolla ”erityisadoptiot”. Minun kaltaiselleni kaverille sopivan kodin löytyminen ei liene ihan yksinkertainen juttu. Toisiaan mietin, mahtaako tällaiselle aralle pojalle sellaista ylipäänsä olla tarjolla.
Olen saanut hyvää palautetta reipastumisestani, niin tarhan ihmisiltä kuin veljeltäni Tarmolta. Toistaiseksi kuitenkin jatkan elämääni täällä tutulla tarhalla, kodista varovasti haaveillen. Vaikka ihmisiin luottaminen on minulle vaikeaa, toivoisin kovasti omaa kummia ystäväkseni. Mistähän sellainen löytyisi?
Kummini: Birgitta L, Johanna R
Hei sinä tuleva kummini!
Tutustuttaisiinko?
Minut hylättiin pentuna kadulle, josta pääsin elämäni ensivuosiksi bulgarialaiseen perheeseen. Siellä minua alettiin kutsua Rocoksi.
Surukseni omistajani muutti vastikään, eikä voinut ottaa minua uuteen asuntoonsa. Huokaisin helpotuksesta, kun minut tuotiin tarhalle, sillä kotikoiran elämään tottuneena en olisi enää pärjännyt kadulla.
Nyt olen ehtinyt jo keski-ikään. Täällä tarhalla minuun tutustutaan ja luonnettani seurataan. Kehuvat minun reipastuneen. Tarhanpitäjän mukaan olen tosi kiltti, enkä lainkaan aggressiivinen.
Toivon, että jonain päivänä minulle koittaisi mahdollisuus loppuelämän rakastavaan kotiin. Sitä odotellessa tarvitsen apuasi, jotta elämäni täällä tarhalla voidaan turvata!
Kiitokseksi kummiudestasi lupaan lähettää sinulle silloin tällöin kuulumisiani ja kenties jokusen kuvankin itsestäni.
Kummini: Jenni H, Riitta G
Terve!
Olen Peppi-koira ja muutin tänne tarhalle ihan omin jaloin. Halusin päästä turvaan ja seurasin yhtä tiettyä pakettiautoa niin kauan, että pääsin perille tarhaan. Olin kuullut, että tarhalla on kilttejä ihmisiä, jotka tykkäävät meistä kodittomista koirista ja antavat meille ruokaa.
Onneksi pääsin portista sisään ja sain oman paikan tarhalla. Olen ystävystynyt monen täällä asuvan koiran kanssa ja minulla onkin jo monta leikkikaveria. En tiedä, minkä ikäinen olen, mutta luultavasti aika nuori, koska pidän niin kovasti leikkimisestä. Kun asuin kadulla, joku kiltti ihminen vei minut steriloitavaksi ja siitä minulla on hieno merkki korvassa.
Olen myös pääsemässä kotia etsivien listalle etsimään omaa rakasta kotia.
Oma kummi olisi toivelistallani ykkösenä. Mahtaako toiveeni toteutua?
Kummini: Saara H, Lena T
Hope etsii omia kummejaan ❤️
Hau,
olen Hope – karvatassu toivoa täynnä.
Ehkä muistatkin minut The Voice of Animalsin sterilointikampanjasta?
Minua ei voitu steriloida, koska sisäelimeni olivat kasvaneet yhteen. Sain hormonipiikin sekä hetken aikaa toipua TVOA:n huomissa.
Epäonnekseni tarhat olivat kuitenkin tupaten täynnä, ja pelkäsin joutuvani takaisin kadulle oman onneni nojaan. Vietin hetken bulgarialaisessa sijaiskodissa, josta päädyin suomalaisen Niinan luo Leshnikovoon.
Niina on Kodittomat Bulgarian Koirat -yhdistyksen uusin aktiivi, jolle olen ikuisesti kiitollinen avustaan. Tarvitsen kuitenkin kummeja mahdollistamaan minulle laajat tutkimukset, joita ihmiset tarvitsevat saadakseen paremman kokonaiskuvan voinnistani.
Toivon, että juuri sinä alkaisit kummikseni!
Kummini: Kirsi F, Pirjo T
Terve, Machau Kavarnan tarhalta!
Kiltit ihmiset korjasivat minut tarhalle turvaan eräänä pimeänä joulukuun päivänä Karjalyn kaupungista, läheltä Sofiaa. Kärsin tuolloin pahasta ihosairaudesta, johon olen onneksi saanut hoitoa. Minulle on kertynyt jo reilusti ikää. Tietääkseni olen syntynyt vuonna 2012 ja olen yksi Kavarnan tarhan pitkäaikaisasukkaista. Mielestäni täällä on ihan mukavat tilat ja asiallista porukkaa. Korkeasta iästäni ja elämän varrella kokemistani kolhuista huolimatta olen säilyttänyt leikkisän mielenlaatuni ja mielipuuhiani on lelujen jahtaaminen ja riepottelu ympäri tarhaa.
Kotini on täällä Kavarnassa enkä ole Suomesta kotia etsivien joukossa. Minua ilahduttaisi kovasti, jos saisin sinusta oman kummin, jolle kertoisin kuulumisiani. En ehkä koskaan saa omaa kotia, mutta kummina olisit oma ihmiseni.
Kummini: Annika L, Nina I
Aleksin tässä.
Moni ehkä muistaa minut keväältä 2015, kun sisarukseni ja minut pelastettiin, ihmisiltä joilla ei ollut varaa meitä ruokkia. Meillä oli aivan "väärät sääret" ja saimme silloin kaiken mahdollisen avun, kiitos teille kaikille!
Minä taisin olla silloin parhaimmassa kunnossa, pentueen vahvin ja nyt olenkin kasvanut isoksi, mutta väärät ovat sääreni edelleen, eikä tulevaisuuteni tästä syystä vaikuta kovin valoisalta. Mutta toistaiseksi olen vielä kaimani ns. oikea käsi, ja pihakoirana mielelläni seuraankin tapahtumia.
Tulisitko sinä tukemaan ja auttamaan minua ryhtymällä kummikseni?
Kummini: Johanna T, Nina I
Hau!
Olen Star, ujo poika Leshnikovosta. Minut ja kolme sisarustani löydettiin kadulta Varnan kaupunginhallituksen läheltä. Onneksemme tarhan pitäjä tuli hakemaan meidät turvaan. Nykyisin asun siskoni Moonin kanssa yhdistyksemme Ninan luona. Nina on ainoa ihminen, johon uskallan luottaa. Vaikka pelkään ihmisiä, on täällä Ninan luona turvallista ja teen kaikenlaista kivaa. Opiskelen pienin askelin kotikoiran elämää ja yritän pikkuhiljaa oppia luottamaan ihmisiin. Nyt se ei vielä onnistu, joten kotini on toistaiseksi täällä Leshnicovossa.
Saisinko sinusta kummin turvaamaan opintojani kohti kotikoiran taitoja?
Kummini: Ulla H
Mayday!
Täällä apuasi huutaa julmasti pahoinpidelty Maya.
On ylipäätään ihme, että olen enää elossa.
Minut löydettiin kuristettuna ja hakattuna hiekkakuopasta, johon pahoinpitelijät viskasivat minut kesällä 2019. Olin varma, että päiväni olivat luetut. Kaulani vuosi verta, henkeni hädintuskin pihisi enää, ja jokainen potku sattui niin, että lopulta toivoin kuolevani.
Yhtäkkiä tapahtui ihme ja minut nostettiin kuopasta!
Pääsin bulgarialaiskotiin, jossa minulle annettiin pehmeä peti sekä ravintorikasta ruokaa. Hiljalleen aloin luottaa elämän kantavan.
Samassa pihapiirissä tepasteli kanoja, joita en metsästysviettini takia ymmärtänyt jättää rauhaan. Niinpä minut kytkettiin ketjuun.
Neuvokas sijaisperheeni otti yhteyttä koiratarhaan. Matkaani tuli kuitenkin lisämutkia, sillä minulla todettiin ehrlichia.
Olen tällä hetkellä hoidossa klinikalla, jossa minua hoidetaan hellästi muun muassa antibiootein.
Olen löytänyt uskoni ihmisiin uudestaan ja pidän heistä koko pienen koirasydämeni pohjasta!
Kun vointini tokenee, minut siirretään tarhalle. Siellä minuun tutustutaan kaikessa rauhassa. Haaveissani olisi päästä joskus kotikoiraksi rakastavan ihmisen luo.
Olen kokenut paljon pahaa ihmisiltä, mutten silti ole lakannut luottamasta heihin. Tiedän, että hyviä ihmisiä on olemassa.
Olisitko sinä yksi heistä?
Tarvitsen kipeästi kummeja tukemaan elämääni täällä tarhalla. Ole kiltti ja auta!
Kummini: Carita F, Jenna H, Sirpa L
Etsin itselleni kummeja!
Joku oli jättänyt minut pienen Hansu tytön Leshnikovossa erään talon aidan taakse yksinäni itkemään ja juoksentelemaan. Pääsin aidan ali talon pihaan, jossa asuu kultaisia, eläinrakkaita ihmisiä. He eivät voineet ottaa minua luokseen omien koiriensa vuoksi, mutta he soittivat Bulgariassa asuvalle yhdistyksen aktiiville ja kertoivat minusta.
Nyt olen täällä kotihoitodossa nauttimassa hellyydestä ja huolenpidosta. Monen monet punkit minusta otettiin pois ja aloitettiin matolääkitys.
Haluaisitko sinä olla kummini ja kuulla miten kasvan ja vahvistun?
Kummini: Ira W, Katariina G.
Hei olen Sisu!
Löydyin sisarusteni kanssa hautausmaalle hylättynä. Kaupunki ilmoitti tarhanpitäjälle meistä, joka tuli meitä hakemaan hautausmaalta. Valitettavasti kaksi sisarustani oli jo menehtynyt kun tarhanpitäjä löysi meidät, mutta meidät loput hän otti mukaansa. Apua saimme juuri viime hetkillä. Yksi sisaristani on klinikalla hoidettava jalkavamman vuoksi, mutta me loput pääsimme tänne tarhalle kasvamaan.
Täällä tarhalla meillä on pehmoiset pedit ja saamme ravinteikasta ruokaa, lisäksi meidät madotetaan ja meille aloitetaan rokotusohjelma.
Haluaisitko sinä alkaa minulle kummiksi ja tukea elämääni tarhalla.
Kummini: Tuula K. ja Terttu N.
Hei olen Lassi!
Minä ja sisarukseni päädyimme tarhalle, kun tarhanpitäjä sai kaupungilta soiton leikkipuistoon hylätyistä pennuista.
Tarhanpitäjä lähti meitä etsimään ja löysi meidät keskeltä lapsia jotka leikkivät meidän kanssaan ja antoivat meille ruokaa. Oli kuitenkin selvää ettei paikka ollut meille pienille sovelias asua. Siellä oli useita vaaranpaikkoja meille, sijaitsihan tuo puisto muunmuassa vilkasliikenteisen tien varressa. Koska olimme kovin pieniä katseli tarhanpitäjä löytyisikö myös emomme lähistöltä, koska emoamme ei löytynyt saattaa valitettavasti olla niin että olemme jonkun steriloimattoman kotikoiran jälkeläisiä.
Tahanpitäjä päätti että meidät on otettava tarhalle turvaan ja puiston lapset auttoivat tarhanpitäjää saamaan meidät mukaansa, samalla tarhanpitäjä valistettua lapsia miksi koiran sterilointi on tärkeää ja ettei ole oikeutettua hylätä pentuja.
Haluaisitko sinä alkaa minulle kummiksi ja turvata elämääni täällä tarhalla?
Kummini: Kaija V. ja Taina L.
Ajankohtaista
Jouluiloa tarhoille ja katukoirille! ❤️
KERÄYS ON PÄÄTTYNYT Joulu lähestyy, eikä se valitettavasti tarkoita kodittomille eläimille lämpöäROKOTUSKAMPANJA -keräys
