Matkakertomus 26.6.-10.7.2015 - 13. ja 14. matkapäivä
13. ja 14. matkapäivä.
Tienvarresta poimitulle, kuolemaan jätetylle koiranpennulle annettiin yhdistyksen Facebook-sivuilla käydyssä peukkuäänestyksessä nimi Sisu. Toinen vahva ehdokas oli Nemo, joka on latinaa tarkoittaen ”Ei kukaan”.
Sisu lienee nyt kolmen viikon ikäinen ja tuotaessa juuri ja juuri pystyi juomaan ja siirtymään kiinteälle ravinnolle. Nyt viikon jälkeen pentu on omatoiminen ja touhukas. Sisu tuntee asunnon isoine parvekkeineen, juomakupin ja kaiken muunkin paitsi vakituiseksi ajatellun kakkapaikan sijainnin.
Pennussa on paljon Tepon ulkonäköä ja voi odottaa, että Sisu kasvaa saman korkuiseksi ja tullee omaamaan yhtä voimakkaan metsästysvietin. Katsokaa vaikka:
”Nuuh nuuh. Tästä on kulkenut virtahepo viime yönä. Haistan hänet selvästi.”
”Haa, tuolla se hepo lymyää!”
”Sainpas sinut!”
Kimppuun vaan ja henki pois kovasti ravistellen.
Saalis pitää viedä kotiin – tietenkin. Ensiksi virtahepo tuodaan kynnykselle. Pentu huomaa monen yrityksen jälkeen, että kynnys on ihan liian korkea.
Joten nokkela Sisu jättää saaliin paikoilleen ja räpiköi aluksi itse kynnyksen yli...
Ja nappaa saaliin tukevaan otteeseen. Hepo raahataan kovan tuhinan kanssa esteen taakse.
Lopuksi Sisu vie saaliin pesälleen kanin ihmetellessä taustalla.
Pentu jää nyt tänne Kavarnan tarhalle varttumaan. Sisu saanee ainoana pikkupentuna tarpeellisen huomion. Ainoana, koska kaikki koirat steriloidaan, eivätkä ne lisäänny täällä keskenään ja vain kantavina tuodut penikoivat. Sitäkin sattuu hyvin harvoin, ei kenties yhtä pentuetta vuotta kohden.
