Mummo, nykyisin Juni

JuniJuni heinäkuussa 2014. Alemmassa kuvassa Juni on vielä tarhalla. 

Mummo asusteli tarhalla aitauksessa. Hän on iän myötä sokeutunut, mutta kiinnostuneena kuuntelee, kun aitaukseen tullaan ja jää varovaisesti etäämmälle kuulostelemaan. Mummoa on siunattu ihanalla luonteella, liekö tullut elämänkokemuksen myötä? Mummo liikauttaa sydäntä aina, kun hänet näkee.

Ihmisiä Mummo ei pelkää, varovaisesti hän  tulee nuuskimaan ja namipalat kelpaavat aina.

Mummo eleli tarhalla kunnes alkukesästä 2013 elämä muuttui ja mummo sai oman  kodin Suomesta, missä ei tarvitse enää jännittää ja saa viettää eläkepäiviä toinen Bulgarista tuotu koira, Taatu-vaari, seuranaan.

Uudessa kodissaan mummo sai nimen Juni ja on osoittautunut leikkisäksi ja elämänhaluiseksi, kävelee ulkoilutettaessa täysin varmasti ja törmäilemättä Taatu oppaanaan.

Kotiportti löytyy erehtymättä ja pensasaita ohitetaan karvankaan hipaisematta. Tuttujen katujen reunakivetykset Juni aistii myös ja nostaa lähestyttäessä etutassujaan korkeammalle. Betoniporsaat ja liikennemerkit se osaa myös kiertää samalla tavalla kuin sokea ihminen eli kaiun ja siis kuuloaistin varassa.

Muita koiria Juni ei enää pelkää eikä tarvitsekaan: kun Juni tuli Suomen-kotiinsa muiden koirien seuraksi, lauman arvojärjestystä selvitettäessä se selätti jollakin ihmissilmää nopeammalla judo-liikkeellä kaikki muut yhden vuorollaan. Voittajana se jäi tassut hävinneen rinnan päällä kuulostelemaan että uhitteletkos vielä... Hampaita ei tarvinnut käyttää.

Juni mummot

Sisällä Juni suunnistaa kuin näkevä. Kiipeää sohvatuolille nukkumaan ja sängyn päälle hakemaan leikkiseuraa Taatusta. Makupalat se löysi ihan itse keittiön alakaapin suljetusta vetolaatikosta.

Metsässä Juni on kuin kotonaan, eikä kukaan uskoisi kertomatta, että se - no siis hän - on sokea. Joskus kun Junin nenään kantautuu herkullinen hajujälki, hän seuraa jälkeä kuono korkealla kymmenet metrit, väistää puut, oksat ja pensaat ja on pian jonkin kaatuneen puun alla häntä täristen kaivamassa myyrää kolostaan. Kotimaassaan Junilla lienee ollut suurempi riista mielessään, sillä se näyttäisi olevan rodultaan metsäverinen Bulgarian Barak. Niitä ei pitäisi Wikipedian mukaan olla Suomessa ainuttakaan yksilöä.

Voi sanoa, että Juni näkee nyt korvillaan ja nenällään. Ei kenties ole paljoakaan väärin arvioitu jos väittää, että hajujen maailmassa elävälle koiralle näköaistin menettäminen merkitsee onnettomuutena samaa kuin lähinnä näköaistinsa varassa elelevälle ihmiselle merkitsisi hajuaistin menettäminen. Paljon mutta Junin tapauksessa ei niin paljon, etteivätkö elämä, ruoka ja makupalat vielä maistuisi.

Ajankohtaista

Kodittomat Bulgarian Koirat ry 10 vuotta

KODITTOMAT BULGARIAN KOIRAT RY 10 vuotta Yhdistyksen perustajien mietteitä: " Haaveilimme, niin ...


Kutsu vuosikokoukseen

Hei Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidetään 16.3.2019 alkaen klo 14:00 päättyen klo 16:00 ...


Ystävänpäiväkampanja

Pienikin apu on suuri ❤️ Ystävänpäivä tempaus! Ajalla 12-19.2.2019 Ystävyyttä on monenlaista. ...


Puheenjohtajan uuden vuoden tervehdys

Hyvää Uutta Vuotta 2019 💞 Kiitos vuodesta 2018 Ilokseni olen saanut liittyä tähän hienoon joukkoon ...


Tilda

Välillä tuntuu, ettei ihmisen raakuudella ole rajaa. Tarhanpitäjälle tuli soitto naapurikaupungista, ...


Blackie

"Isä, tuo koira tarvitsee apua!" Aleksin oli tyttärensä kanssa käymässä kaupungilla, kun tyttö oli ...


Uutisia tarhalta

Uutisia tarhalta. Mirela on eilen synnyttänyt 4 pentua, emo ja pennut voivat hyvin. Mirela löytyi 2 ...


Hyvää joulua!

Näissä tunnelmissa yhdistyksen väki toivottaa teille rauhaisaa ja hyvää joulun aikaa 💞🎄🐾. Kiitos ...


Hyviä uutisia

Sparki joka tuli sunnuntaina 9.12 kotihoitoon Suomeen on saanut pysyvän kodin kotihoitoperheestään. ...


Joulukampanja

Tänäkin vuonna pidämme jo lähes perinteeksi muodostuneen joulukampanjan. Yhdessä saamme luotua ...