Terveisiä tarhalta!

Lähdimme pari viikkoa sitten matkaan kohti tarhaa tyttäreni kanssa. Matka alkoi kotoa jo kello yksi päivällä ja tarhalle saavuimme noin 14 tuntia myöhemmin yöllä. Vaikka matka on lentoineen ja vuoristoteineen raskas, on se sen arvoista.

Yöllä tullessamme tarhalle oli taas iso lauma iloisia koiria toivottamassa meidät tervetulleiksi. Nopea tervehtiminen ja ylös nukkumaan, jotta jaksaisi taas aamulla nousta. Aamulla nousinkin jo kukon laulun aikaan, vaikkakin tarhan kukko laulaa myös öisin, ja lähdin tervehtimään karvakorvakavereita.

Tarhalle olikin tullut puolen vuoden aikana 6 uutta koiraa. Veljekset Sparki ja Bruno, pieni sulopallero Vylcho, Vanha herra Spartak, metsästyskoira ja pikkuinen vauvahauva, jolla ei ollut nimeä. Tälle vauvalle tyttäreni antoi nimen Kiki. Kaksi päivää menikin tutustuessa uusiin koiriin ja rapsutellen vanhoja tarhalaisia. Pääsimme myös pulahtamaan mustaan mereen, koska keskipäivällä oli todella kuuma.

Meidän ihana aktiivi Arja oli ollut tarhalla edellisen viikon ja huoltanut usean koiran turkin hyvään kuntoon, joten minulle jäi vain turkkien harjausta ja koiratarhojen siivousta. Lauantaina lähdimmekin eläinlääkäriin kahden onnekkaan Aleksin ja Pipsan kanssa, jotka olivat saaneet kodin Suomesta, sekä Bradatko, joka tulisi matkustamaan myös meidän kanssa Suomeen kotihoitopaikkaan. Eläinlääkäri otti verikokeet tarvittavia testejä varten, tarkasti verenkuvan, antoi ulkoloishäädön sekä tarkisti sirunumeron. Eläinlääkärireissu vei usein melkein koko päivän, joten enää oli koirien ruokinta ja vesien lisäys.

Kummikoira Giflanin kasvain oli kasvanut räjähdysmäisesti puolen vuoden aikana ja vaikka kaksi eläinlääkäriä oli sanonut, ettei kasvainta kannata poistaa, päätimme kuitenkin ottaa riskin, koska pikkuinen ei enää pystynyt kunnolla edes kävelemään. Valitettavasti pikkuinen ei selvinnyt leikkauksesta, joten jouduimme palaamaan ilman rakasta kaveria.

Alkuviikosta vielä kävimme Suomeen matkustavien kanssa eläinlääkärissä saamassa ekinokkoosi lääkkeen. Muuten päivät menikin perusaskareissa tarhalla ja pikkuisten rapsuttelussa. Siiri tyttöni myös treenasi koirien kanssa vähän hihnassa kävelyä. Keskiviikkona lähdimme matkaan kohti koti Suomea, kolmen onnekkaan kaverin kanssa. Miten monta ihanaa kaveria jäikään taas tarhalle, katsomaan haikeana lähtöämme. Toivoisin niin sydämestäni, että näille kaikille kullan muruille löytyisi oma rakastava koti.

Helsinki-Vantaan lentokentällä meitä olikin vastassa Pipsan ihana uusi perhe, sekä Aleksin omistaja. Vaikka Pipsa oli todella stressaantunut matkasta, voi sitä tyytyväistä ilmettä kun pikkuinen pääsi oman rakkaan ihmisen syliin. Itse piti vähän pyyhkäistä silmäkulmaa, taas sinne taisi lentää pieni roska. Kiitos teille kaikille tukijoillemme, te teette tämän mahdolliseksi.

Ole se muutos, jonka haluat elämässä nähdä.

Minna Pääskysaari