Terveisiä Pinzeriltä

Pinzer on tätä kirjoitettaessa ollut 11 kuukautta Suomessa. Sitä ennen hän oli Kavarnan koiratarhalla pihakoirien laumassa kolme vuotta ilmeisesti laumahierarkian kaikkein alimpana. Suomeen tullessaan tyttö oli noin kuusivuotias.

Kuten aiemmin jo kerrottua, seurasimme Pinzeriä yhteensä kahden viikon ajan kesällä 2014 ennen kuin toimme hänet. Ja Pinzer seurasi meitä. Hän halusi koko ajan seuraamme, mutta antoi koskettaa vasta muutaman päivän jälkeen. Lyhyen rapsutteluhetken jälkeen hän pinkaisi lujaa vauhtia karkuun kuin ei kestäisi moista huomion määrää yhdellä kertaa: ”Rapsutelkaa vaan itseäänne, ei minua tarvitse...”

pinzu

Kotiimme päästyään Pinzer - alias Pinzu tai Pinteri - kävi nuuskimassa nurkat ja asettui taloksi ryhtyen vahtimaan lähes saman tien. Muiden koirien suhteen hänellä ei ollut sopeutumisvaikeuksia, vaan oma paikka löytyi hakematta ja paljon näkyvämmässä asemassa kuin tarhalla.

Kuva yllä: Pinzeriä pelotti ja ujostutti aluksi näin paljon mutta silti hän halusi ihmisten seuraan.

Vaikka Pinzer on tavattoman nöyrä ja tottelevainen, on hänellä silti luonnetta ja omia mielipiteitäkin esimerkiksi vieraiden suhteen. Jotkut vaikuttavat hänestä epäilyttäviltä ja Pinzer tarkkailee heitä edempää harja pörhöllään. Hankala saati vihainen Pinzer ei ole kenellekään, mutta ilmoittaa kuuluvasti kaikista tulokkaista. Haukkumisen hän lopettaa käskettäessä.

Neidillä on vakituinen poikaystävä ihan omasta takaa, Kavarnan tarhalta aiemmin tuotu Taatu-vaari nimittäin. Bulgariassa Taatu tunnettiin nimellä Dyado, äänneasunsa mukaisesti Tjado eli vaari.

Näillä yhdistyksen käytännön mukaan steriloiduilla ja kastroiduilla koirilla rakkaus on puhtaasti henkistä laatua. Ainakin melkein: Taatuli nyhtää Pinzeriä korvasta ja Pinzer on purevinaan Taatua jalasta. Ja niin edelleen aina riehaantumiseen saakka.

Pinzer myös kainosti keimailee Taatulle ja hakeutuu kylkeen kiinni. Taatu puolestaan reipastuu itseään nuoremman naarashenkilön huomiosta.

Uskollinen kalakaveri

Olen käynyt vuosittain muutaman päivän kalareissun yhdellä Etelä-Suomen erämaisimmista järvistä. Yövyn aina teltassa jollakin vakiopaikoistani ja kalastan haukea ja ahventa rannalta virvelöiden.

Tällä kertaa otin Pinzerin kalakaverikseni. Autossa matkustaminen on hänelle helppoa, sillä koira nukahtaa pian renkaiden hyrinään ja herää vasta perillä. Pinzerin uskalsi laskea irti myös rannalla, sillä hän tulee kutsusta, pysyy näköpiirissä, ei omaa riistaviettiä ja maalintujen poikueet ovat jo juhannuksen aikaan lentokykyisiä. Vesilinnut lähtevät pesästään pian kuoriuduttuaan. Kumpiakaan ei sittemmin edes näkynyt.

Pinzer, jolla on voimakas vahtimisvietti, otti tehtäväkseen vahtia selustaani. Aina kun pysähdyin heittelemään, koira kävi tekemässä takamaastossa varmistuskierroksen ja tuli selkäni taakse istumaan korvat kuulolla ja kuono metsään päin.

Ensimmäisen päivän sateiden jälkeen ilta oli hyvin kolea ja pidin nuotiota teltan edessä. Pinzer ei houkuttelusta huolimatta jättänyt vahtipaikkaansa selkäni takana, mutta sitten uni voitti työstä uupuneen koiran ja hän nukahti pikkukerälle vesimärkään varvikkoon, eikä herännyt edes siihen, kun laitoin takin peitteekseen. Bulgariassa Pinzer oli ulkokoira ja näkyi karaistuneen kaikkiin säihin.

pinzu

Uni voitti väsyneen vaeltajan.

Toisena leiripäivänä Pinzer asettui teltan oviaukkoon ja vahti uutta asuntoamme. Hän oppi äkkiä päivärutiinit eikä lähtenyt perääni, jos kädessäni oli vesikattila. Kun otin vavan, Pinzer seurasi vahtipaikaltaan kunnes katosin näköpiiristä, jolloin Pinzer ilmestyi taakseni.

Sain hetimiten runsaan 1,5-kilon painoisen hauen, jota en voinut päästää takaisin kuten yleensä,  koska se oli ottanut koukun syvälle. Kotiinkaan se ei olisi säilynyt, joten suomustin ja laitoin hauen fileiksi ja keitin sen koiralle.

pinzu

Koira kävi nuuhkaisemassa saalista ja kipaisi vahtipaikalleen.

Kun tarjosin Pinzerille ensimmäisen palan, se ei ollut uskoa, että kaikki tuo 250-300 grammaa on yksin hänen, pyöritteli annosta tassullaan ja lopuksi söi kalanpalan hienostellen ja kiirehtimättä omista pikku kätösistään.

Jos nyt jotain moittimista olisi, se olisi kuorsaus. Väsyneenä Pinzer kuorsasi niin että teltta tärisi ja koska se halusi välttämättä nukkua yönsä makuupussin alla kainalossani, kuorsauksesta aiheutui pientä hankaluutta.

Kaikkiaan Pinzer on osoittautunut mitä mukavimmaksi ja reippaimmaksi koiraneidiksi ja tuntuu, että hänelläkään ei ole moittimista uudesta tehtävästään kotimme vahtina ja tällaisten jo vanhenevien ukkojen kuten Taatun, Belzon sekä minun ja tietenkin Arjan seuraneitinä.

Pauli ja Arja

(Julkaistu 20.7.2015)

Ajankohtaista

Uusi yhteistyökumppani

Meillä on uusi yhteistyökumppani The voice of the animals joka on bulgarialaisten vapaaehtoisten ...


Pienen kissaperheen onni -kampanja

Pienen kissaperheen onni - kampanja. Emo ja kaksi pentua Sunny Beachillä. Meihin otti yhteyttä ...


Kissanpentujen keräys

KISSANPENTUJEN KERÄYS Onneksi myös Bulgariasta välillä löytyy ihmisiä, jotka välittävät eläimistä. ...


Ivana Helsinki tapahtuma!

Tervetuloa! Olemme esittelemässä yhdistyksemme toimintaa ja keskustelemassa kanssanne Ivana ...


Kodittomat Bulgarian Koirat ry 10 vuotta

KODITTOMAT BULGARIAN KOIRAT RY 10 vuotta Yhdistyksen perustajien mietteitä: " Haaveilimme, niin ...


Kutsu vuosikokoukseen

Hei Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidetään 16.3.2019 alkaen klo 14:00 päättyen klo 16:00 ...


Ystävänpäiväkampanja

Pienikin apu on suuri ❤️ Ystävänpäivä tempaus! Ajalla 12-19.2.2019 Ystävyyttä on monenlaista. ...


Puheenjohtajan uuden vuoden tervehdys

Hyvää Uutta Vuotta 2019 💞 Kiitos vuodesta 2018 Ilokseni olen saanut liittyä tähän hienoon joukkoon ...


Tilda

Välillä tuntuu, ettei ihmisen raakuudella ole rajaa. Tarhanpitäjälle tuli soitto naapurikaupungista, ...


Blackie

"Isä, tuo koira tarvitsee apua!" Aleksin oli tyttärensä kanssa käymässä kaupungilla, kun tyttö oli ...